Nivelrikko

Nivelrikosta on monenlaisia mielikuvia

Kun puhumme nivelrikosta, yleensä kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä se tarkoittaa.

Monet ajattelevat seuraavasti:

Nivelrikkoa on erittäin helppo diagnosoida kuvantamalla. Tiedämme myös nivelrikon hoitokeinot, eli mobilisointi, lihaskunto ja painonhallinta. Ja kun rusto nivelessä on tarpeeksi kulunut, lopulta se korvataan uudella kiiltävällä tekonivelellä. Kun saamme diagnoosin nivelrikosta, yleensä olemme ensin kärsineet jo jonkin aikaa kivusta, joka on pahentunut ajan myötä. Kipu rajoittaa päivittäisiä rutiineja, muuttaa niitä ja nivelen liikerata on rajoittunut. 

Haluamme tietää, milloin on oikea hetki uusia nivel, jotta kipu loppuisi ja liikkuminen olisi helpompaa.

Nivelrikon mekanismi on kuitenkin monimutkaisempi, kuin mitä oletamme. Nivelrikossa kipu ei aiheudu nivelessä vähentyneestä tilasta, ruston kulumisesta ja luiden hankaamisesta yhteen. Ne, jotka ajattelevat näin, usein välttävät nivelen kuluttamista. He uskovat ruston kuluvan nopeammin, hankauksen aiheuttavan kipua, nivelen olevan heikko ja hapertunut ja sen olevan terveydelle vaaraksi. Tämä johtaa liikkeen välttämiseen ja ajatukseen, että leikkaus on ainut vaihtoehto, sillä ajan kanssa nivel menee vain huonompaan kuntoon.

Hoitosuosituksissa kuitenkin liikunta on tehokkain hoitomuoto nivelrikossa. Miten tämä on mahdollista, jos nivelen käyttäminen kuluttaa nivelrustoa, liikkuminen sattuu ja pahentaa kipua ennestään?

Tekonivelleikkaus ei aina vaikuta toivotusti kipuun

Jos katsomme tyytyväisyystilastoja tekonivelleikkauksista, 10-34% ihmisistä kokee edelleen leikkauksen jälkeen ei-haluttuja kipuja, joista 15% on keskitasoista tai erittäin voimakasta kipua vielä viiden vuoden jälkeen leikkauksesta. Onko leikkaus sittenkään parannuskeino nivelrikkoon, jos kivut eivät jää leikkauspöydälle, vaikka leikkaus onkin onnistunut?

On siis tärkeää ymmärtää mitä nivelrikko tarkalleen tarkoittaa, jotta kipua voidaan hoitaa. Nivelrikko ei ole sairaus, jossa luut hankaavat yhteen ja nivel rappeutuu käytössä, tämä on tieteellisesti todistettu. Nivelrikko on koko kehon prosessi, eli se ei keskity vain niveleen ja ruston kulumiseen. Kipu ei korreloi kudosvaurion kanssa ja nivelen kuormittaminen on turvallista.

Nivelrusto rakastaa kuormitusta

Jos painosi nousee ja kehon rasvakudos lisääntyy, ajan myötä nivelrusto voi kulua. Jos painosi nousee lisäämällä lihasmassaa, tämä on linkitetty nivelruston vahvistumiseen, ylläpitoon ja hyvinvointiin. Joten itse painolla, joka niveleen kohdistuu ei ole väliä, vaan kehon rasvakudoksen määrällä. Tästä syystä ylipaino ennustaa nivelrikkoa myös ei-painoa kantavissa nivelissä, kuten ranteissa ja sormissa. Tämä teoria tukee myös sitä, että nivelen ylikuormitus ei johda automaattisesti nivelrikkoon.

Nivelrusto rakastaa kuormitusta, varsinkin säännöllistä. Nivelrusto tarvitsee sitä, jotta se voi adaptoitua, eli muuttua ja mukautua uuteen. Tästä esimerkkinä astronautit, jotka ovat avaruudessa täysin painottomassa tilassa, eli he eivät kuormita niveliään. On tutkittu, että heidän nivelrusto polvessa on ohuempi palatessaan Maahan. Tämä johtuu polveen kohdistuneesta vähäisestä kuormituksesta. Sitten maratoonarit, jotka juoksevat kymmeniä kilometreja kuormittaen polviniveltä. Heillä on oikeastaan paksumpi nivelrusto kuormituksen ansiosta. Nivelrusto saa ravinnon paineen ja kuormituksen kautta, sillä nivelrusto on avaskulaarinen, eli verisuoneton. Ravinteet siirtyvät rustoon kuormittavan liikkeen kautta. Nivelrustossa on soluja (kondrosyytteja), jotka tekevät kollageenia ja aggrekaania, jotka stimuloivat kanssasoluja sekä vahvistavat ja kehittävät nivelrustoa. Nivelrusto voi siis kulua ja se on normaalia, mutta sitä voi myös vahvistaa ja kehittää kuntoutuksen kautta. Eli nivelrikko ei ole nivelruston rappeutumisen tauti, vaan nivelrikossa tapahtuu kulumaa ja uusiutumista, kun sitä hoidetaan oikein.

Mistä nivelrikon kipu johtuu?

Kipu, jota koemme nivelrikossa, ei johdu luiden hankautumisesta yhteen, vaan muutoksista, joita nivelessä tapahtuu. Ne vaikuttavat kipusysteemiimme ja tekevät siitä ylisuojelevan. Tulehdus on läsnä, mutta se ei kohdistu vain niveleen, vaan koko kehoon matalatasoisena tulehduksena, jolla on useampi eri lähde. Ikääntyessä tulehdustasot voivat nousta luonnollisesti, ylipaino voi rasvakudoksen lisääntymisen myötä luoda tulehduskemikaaleja ja niin myös suoliston mikrobiomi.

Kun tulehdus on läsnä, kiputunnistimet (nosiseptorit) nivelessä ja selkärangassa reagoivat herkemmin, eli tunnemme kipua matalammalla kynnyksellä. Myös muut tunnistimet aktivoituvat ja alkavat viedä viestejä kivusta kohti aivoja. Nämä tunnistimet eivät kuitenkaan ole kipuun erikoistuneita, ne voivat olla esim. kosketustunnistimia, jotka nyt vievät kipuviestiä aivoihin. Signaali siis vahvistuu matkalla aivoihin. Tulehdus nivelrikossa on systeemistä ja hermoston kyky säädellä kipua on muuttunut. Keskushermoston kyky jarruttaa kipuviestien kulkua on heikentynyt ja kyky kiihdyttää kipuviestien kulkua niveleen on voimistunut. Tunnemme siis herkemmin kipua kuin ihminen, jolla ei ole nivelrikkoa.

Kipuviestin kuunteleminen nivelrikossa

Se että tunnemme kipua herkemmin nivelrikkoisessa nivelessä, ei aiheuta lisää vauriota ja liikkuminen on täysin turvallista. Kivun ylisuojelevaa mekanismia voidaan hoitaa. Kipu tekee nivelen ylikuormittamisesta todella vaikeaa. Kun terve ihminen ylirasittaa kehoa liikkumalla, tulee vastaan turvaraja, jossa keho ilmoittaa lopettamaan tai mahdollinen kudosvaurio voi tapahtua. Tämä turvaraja on nivelrikossa huomattavasti matalampi, vaikka raja ylikuormittamiselle on sama. Kehomme siis ilmoittaa aivan liian aikaisin kivuntunteella lopettamaan liikkumisen.

Liikuntaohjelma voi olla hyödyllistä suunnitella yhdessä ammattilaisen kanssa. Liikunnan jälkeen on aivan normaalia tuntea lihasarkuutta. Suunnitellulla liikuntaohjelmalla pystymme progressiivisesti lisäämään kuormitusta niveltä kohti ja päivittämään kipurajoja, eli säätämään kipukynnystä korkeammalle, eikä hermosto reagoi kipuviesteihin yhtä herkästi uhkana. Usein kuntoutuksessa alikuormitetaan niveltä, sillä liikunta tehdään kivun sallimissa rajoissa. Tämä ei kuitenkaan päivitä kipurajoja, tai vie kuntoutusta eteenpäin.

Nivelrikko aiheuttaa ihon ryppyjen kaltaisia muutoksia

Kaikki tieto, joka lisää kehossa turvan tunnetta, madaltaa kivun tunnetta. Ja kaikki tieto, joka lisää kivun katastrofisointia ja pelkoa, johtaa kipuun. Potilaan uskomukset nivelrikosta ja kivusta on siis tärkeää ottaa huomioon nivelrikon hoidossa. On tärkeää luoda turvan tunnetta ja rikkoa pelkoja, eikä toisin päin. 

Nivelen kuvantaminen ei kerro kuinka paljon kipua tunnet tai tulet tuntemaan. Itseasiassa kipua ei voida kuvantaa niveltä kuvaamalla, sillä se on tunne! Nivelen kuvaaminen kertoo meille vain normaalista ikääntymisestä nivelessä. Nivelrikko on siis ryppyjä kehon sisällä, me kaikki saamme niitä jossain vaiheessa, toiset vain enemmän tai aikaisemmin kuin toiset.

Nivelen kipuun on mahdollista vaikuttaa

Ihminen on bioplastinen, joka tarkoittaa että meillä on kyky adaptoitua ja muuttua aina loppuun asti. Kipu on myös bioplastista ja tiede tästä lisääntyy jatkuvasti.

Bioplastisuutta voidaan muokata esimerkiksi lisäämällä tietoa nivelrikosta, lisäämällä aktiivisuustasoa ja elämäntapamuutoksilla, jotka voivat madaltaa tulehdustasoja. Nämä kolme ovat tehokkaimpia yhdessä. 

Nivelrikko ei ole tuomio ja on tärkeää muistaa, että leikkaus ei aina tuo haluttua tulosta. 

Nivelrikko on matalan tason tulehdustila, johon vaikuttaa

• hermosto
• immuunisysteemi
• suolisto
• ruokavalio
• ylipaino
• mieli
  • asenne
  • ajatukset
  • tunteet
  • uskomukset
• menneet kokemukset
• ympäristö

On tärkeää että keskustelet ammattilaisen kanssa mahdollisista peloista ja ajatuksista, joita sinulla on nivelrikon suhteen, ymmärrät että kipu ei tule rappeutuneesta nivelestä, vaan tulehduksesta, johon pystyt vaikuttamaan valinnoilla ja nivelen kuormittaminen ja aktiivisena pysyminen on ensisijaista.

Artikkelin on kirjoittanut kivunhoitoon erikoistunut osteopaatti Essi Suomilammi
Editointi Suomen Kipu ry

Lähteet

Aspden, R., 2010. Obesity punches above its weight in osteoarthritis. Nature Reviews Rheumatology, 7(1), pp.65-68.

Berthelot, J., Sellam, J., Maugars, Y. and Berenbaum, F., 2019. Cartilage-gut-microbiome axis: a new paradigm for novel therapeutic opportunities in osteoarthritis. RMD Open, 5(2), p.e001037.

Beswick, A., Wylde, V., Gooberman-Hill, R., Blom, A. and Dieppe, P., 2012. What proportion of patients report long-term pain after total hip or knee replacement for osteoarthritis? A systematic review of prospective studies in unselected patients. BMJ Open, 2(1), p.e000435.

Bruce, B., Fries, J. and Lubeck, D., 2005. Arthritis Research & Therapy, 7(6), p.R1263.

Bunzli, S., O’Brien, P., Ayton, D., Dowsey, M., Gunn, J., Choong, P. and Manski-Nankervis, J., 2019. Misconceptions and the Acceptance of Evidence-based Nonsurgical Interventions for Knee Osteoarthritis. A Qualitative Study. Clinical Orthopaedics & Related Research, 477(9), pp.1975-1983.

Edwards, R., Dolman, A., Martel, M., Finan, P., Lazaridou, A., Cornelius, M. and Wasan, A., 2016. Variability in conditioned pain modulation predicts response to NSAID treatment in patients with knee osteoarthritis. BMC Musculoskeletal Disorders, 17(1).

Gwilym, S., Keltner, J., Warnaby, C., Carr, A., Chizh, B., Chessell, I. and Tracey, I., 2009. Psychophysical and functional imaging evidence supporting the presence of central sensitization in a cohort of osteoarthritis patients. Arthritis & Rheumatism, 61(9), pp.1226-1234.

Holden, M., Nicholls, E., Young, J., Hay, E. and Foster, N., 2012. Role of exercise for knee pain: What do older adults in the community think?. Arthritis Care & Research, 64(10), pp.1554-1564.

Liu, X., Tedeschi, S., Lu, B., Zaccardelli, A., Speyer, C., Costenbader, K., Karlson, E. and Sparks, J., 2019. Long‐Term Physical Activity and Subsequent Risk for

Rheumatoid Arthritis Among Women: A Prospective Cohort Study. Arthritis & Rheumatology, 71(9), pp.1460-1471.

Schütz, C., Güldenpenning, I., Koester, D. and Schack, T., 2020. Social cues can impact complex behavior unconsciously. Scientific Reports, 10(1).

Sellam, J. and Berenbaum, F., 2013. Is osteoarthritis a metabolic disease?. Joint Bone Spine, 80(6), pp.568-573.

Stanton, T., Braithwaite, F., Butler, D., Moseley, G., Hill, C., Milte, R., Ratcliffe, J., Maher, C., Tomkins-Lane, C., Pulling, B., MacIntyre, E., Esterman, A., Stanford, T., Lee, H., Fraysse, F., Metcalf, B., Mouatt, B. and Bennell, K., 2021. The EPIPHA-KNEE trial: Explaining Pain to target unhelpful pain beliefs to Increase PHysical Activity in KNEE osteoarthritis – a protocol for a multicentre, randomised controlled trial with clinical- and cost-effectiveness analysis. BMC Musculoskeletal Disorders, 22(1).

Wang, X., Hunter, D., Xu, J. and Ding, C., 2015. Metabolic triggered inflammation in osteoarthritis. Osteoarthritis and Cartilage, 23(1), pp.22-30.

Wiech, K., Lin, C., Brodersen, K., Bingel, U., Ploner, M. and Tracey, I., 2010. Anterior Insula Integrates Information about Salience into Perceptual Decisions about Pain. Journal of Neuroscience, 30(48), pp.16324-16331.