Migreeni
Migreeni koskettaa suurta joukkoa suomalaisia, sillä sitä sairastaa jossakin elämänsä vaiheessa noin 10 prosenttia väestöstä. Migreeni onkin aikuisiän yleisin neurologinen sairaus, jonka diagnosoinnin perustana on potilaan oma kuvaus oireistaan.
Erityisesti migreeni vaivaa työikäisiä naisia, ja muissakin ikäryhmissä migreeniä sairastavia naisia on kaksin verroin miehiin nähden. Sairauden taustalla on useimmiten ulkoisten tekijöiden aiheuttama reaktiivinen häiriö aivorungossa. Ympäristötekijöiden lisäksi migreeniin vaikuttaa melkein 200 geeniä. Migreeniin sairastumista ei voi ehkäistä, eikä sitä sairastavien ihmisten aiemmilla elämäntavoilla ole todettu yhteyttä sairastumiseen. Sairauden oireita voi kuitenkin lievittää ja kohtauksia ennaltaehkäistä erilaisin omahoidon keinoin ja lääkkeellisesti.
Migreenin oireet
Migreeni jaetaan kahteen päämuotoon, auralliseen ja aurattomaan migreeniin. Aurallisessa migreenissä kipua ennakoi 5–60 minuuttia kestävä oirejakso, joka voi ilmetä esimerkiksi näköhäiriöinä, toispuolisena puutumisena tai puhehäiriöinä. Toisin kuin usein luullaan, läheskään kaikki migreeni ei ole aurallista. Yleisemmässä päämuodossa eli aurattomassa migreenissä kipu alkaa ilman edeltävää auraa. Sekamuotoisessa migreenissä koetaan sekä aurallisia että aurattomia kohtauksia.
Tietynlaiset ennakko-oireet kuitenkin yhdistävät sekä auratonta että aurallista migreeniä. Ennakko-oireet kertovat aivojen aktivoitumisesta, ja ne voivat alkaa useita tunteja tai jopa vuorokautta ennen varsinaista kohtausta. Esimerkiksi makeanhimo tai unihäiriöt voivat kertoa lähestyvästä migreenikohtauksesta. Migreeni eroaa myös muin tavoin tavallisesta päänsärystä. Migreenisäryssä pääkipu on kohtalaista tai kovaa, ja se voi kestää tunneista jopa muutamaan vuorokauteen. Kipu on toispuoleista ja sykkivää, ja siihen liittyy pahoinvointia, oksentelua sekä valo- ja hajuherkkyyttä.
Migreenin oirekuva on hyvin yksilöllinen. Se voi olla erittäin lievää, jolloin sairauden erottaminen tavallisesta jännityspäänsärystä saattaa olla hankalaa. Toisaalta migreeni voi myös kroonistua, jolloin päänsärkypäiviä on kuukausittain yli 15 niin, että päivistä kahdeksan täyttää migreenin kriteerit. Migreeni kroonistuu kuitenkin vain noin kolmella prosentilla sitä sairastavista. Yksittäinen migreenikohtaus kestää tunneista jopa useampaan vuorokauteen, ja kohtausten luonne voi vaihdella elämän eri vaiheissa.
Migreenin laukaisevat tekijät ja hoito
Migreenikohtauksen voivat laukaista erilaiset ulkoiset tekijät, joiden vaikutus on yksilöllinen. Esimerkiksi kroonistunut stressi tai sen loppuminen, kuukautiskierron vaihe, kirkkaat tai vilkkuvat valot, melu ja hälinä, alkoholinkäyttö, univaje, liian pitkät ruokailuvälit tai haasteet hyvän ergonomian ylläpitämisessä voivat olla migreenikohtauksen taustalla. Omien laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa keskeistä on oireiden seuranta, jota voi tehdä esimerkiksi päänsärkypäiväkirjan avulla. Parhaimmillaan siihen merkityt havainnot mahdollistavat oikea-aikaisen ja tehokkaan hoidon sekä kohtausten ennaltaehkäisemisen.
Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen parantaa elämänlaatua ja toimintakykyä erityisesti migreenin vaikeutuessa. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat ja itselle sopivan liikunnan harrastaminen voivat niin ikään auttaa migreenikohtausten ennaltaehkäisyssä. Kohtausten aikana liikuntaa ei kuitenkaan suositella, sillä toisin kuin tavallisessa päänsäryssä, usein jo aivan tavallinenkin liikkuminen pahentaa kipuoireita. Migreenikohtausten aikana omaa oloaan voi sen sijaan helpottaa hakeutumalla pimeään, viileään ja hiljaiseen ympäristöön. Lepo, nukkuminen ja kylmä kääre voivat myös auttaa.
Migreenin lääkehoito on usein haastavaa, ja sopivaa lääkitystä voi joutua etsimään pitkään. Liiallista lääkehoitoa tulee välttää, sillä siihen sisältyy lääkepäänsäryn riski. Liian usein tai liian pitkän aikaa otetut käsikauppalääkkeet, reseptillä ostettavat tulehduskipulääkkeet ja migreenin täsmälääkkeet voivat kaikki aiheuttaa lääkepäänsärkyä, joka usein poikkeaa alun perin hoitoa vaatineesta kivusta. Toisaalta on tärkeää, että kohtauksen alkaessa kipua lääkitään ajoissa ja riittävän suurella annoksella. Joissain tapauksissa – kuten migreenin kroonistuessa tai lääkepäänsäryn ilmetessä – tarvitaan kohtausten estolääkitystä hyvän elämänlaadun turvaamiseksi.
Lähteet
Duodecim Terveyskirjasto. 2023. Migreeni. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00047. Viitattu 30.5.2023.
Migreeni. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015. www.kaypahoito.fi. Viitattu 12.6.2023.