Miten puhua kivusta?

Kipuoireisten tilanteet ja kokemat haasteet ovat aina yksilöllisiä ja työssä jaksamiseen vaikuttaa myös moni muu elämän osa-alue, kuin pelkkä kipu. Parhaisiin lopputuloksiin työkyvyn suhteen yleensä päästäänkin keskustelevalla yhteistyöllä, jossa kaikki osapuolet kokevat tulleensa kuulluksi. Keskustelua kivusta helpottaa, jos työpaikalla on valmiiksi hyvä työilmapiiri ja avoin työkulttuuri. Mutta työntekijän kipuhaasteet voivat toimia myös hyvänä käännekohtana lähteä ottamaan askeleita kaikkien työkykyä tukevaa työpaikkaa kohti. 

Ennaltaehkäisevästi työpaikalla voi ottaa käyttöön varhaisen tuen mallin yhdessä työterveyden kanssa ja käyttää sitä matalalla kynnyksellä.

Keskustelua työntekijän kanssa voi avata kysymyksillä: Onko tilanteessasi jotain, jota toivoisit minun tietävän ja ottavan huomioon? Onko sinulla itselläsi ajatuksia siitä, millaisesta tuesta työpaikalla voisit hyötyä?

Alla olevaan listaan on koottu kipuoireisten omia toiveita siitä, mitä he toivoisivat esihenkilön tai työnantajan sanovan. Lauseita tai ajatuksia niiden taustalla voi ottaa itselleen sopivalla tavalla käyttöön omassa työyhteisössä.

”Me halutaan pitää sinut talossa”: Kaikkien työntekijöiden, niin myös niiden, joilla on kipuoireita, on välillä tärkeää kuulla olevansa tärkeä osa työyhteisöä. Positiivinen palaute auttaa jaksamista ja erityisen tärkeää se on haastavina hetkinä.

”Antti ei nyt osallistu tähän”: Työnantajalta tai esihenkilöltä toivottiin arkista ja neutraalia suhtautumista tilanteeseen. Yksinkertainen ilmoitus muulle työyhteisölle esimerkiksi siitä, että työntekijä ei osallistu aamupalaveriin voi riittää tuomaan kipuoireiselle tunteen siitä, että tilanne on huomioitu, tekemättä siitä kuitenkaan isoa numeroa.

”Keksitään yhdessä muita ratkaisuja”: Pitkäkestoinen kipu on luonteeltaan aaltoilevaa, joten joskus sopivien keinojen löytäminen voi viedä aikaa. Tällöin on arvokasta, jos esihenkilö pystyy luomaan tilanteeseen toivoa: keinoja on ja niitä ollaan valmiita etsimään. Esimerkiksi työterveydestä voi saada tukea pohdintoihin työn muokkauksen tarpeen kanssa.

”Miten sulla meni asiakastapaaminen eilen?”: Vaikka kipujen puheeksiottaminen on tärkeää, on sairastunut kuitenkin myös paljon muuta. Töissä kipuoireinen voi toivoa olevansa ihan vain työntekijä muiden joukossa, sillä kipu ei vie pois ammattitaitoa, osaamista tai motivaatiota mieluisen työn tekemiseen. Kivulla ei tarvitse olla osaa jokaisessa keskustelussa ja kipuoireiselle voi puhua työasioista kuten ennenkin.

”Hei, tarviitko apua?”: Avun tarvetta ja kuulumisia voi kysellä niin ohimennen kuin välillä pidemmissäkin keskusteluissa kaikkien työntekijöiden kanssa. Myös itsensä kanssa kannattaa välillä pysähtyä käymään sama keskustelu, sillä omalla esimerkillä edistää parhaiten työkulttuuria, jossa jokaisella on mahdollisuus pyytää ja saada apua tarvittaessa. 

"Hyvä, kun otit tänään rauhallisemman päivän!": Työsuoritusten lisäksi palautetta kannattaa välillä suunnata myös niihin asioihin, jotka ylläpitävät työkykyä ja työhyvinvointia. Onko työntekijä esimerkiksi ottanut käyttöön työtä keventävän apuvälineen, muistaa pitää tauoistaan kiinni tai on tsemppaamassa muita vaikeissa hetkissä? Työhyvinvointia parantamalla on mahdollista ennaltaehkäistä myös tulevia kipuoireita, joten siihen kannattaa ehdottomasti panostaa!